Hei hei mitä kuuluu, sä kysyt et kaikki on ok

Morjesta.


Ihan näin heti alkuun, mitä Teille kuuluu?:)
Oon tunnistanut itseni parin viimosen kuukauden ajan uudella nimellä, nimittäin stressi-esterinä.
Jaa kuis vai? No, en nyt lähe sille perinteiselle linjalle '' tässä on nyt ollu vähän kaikkea'', vaikka se nyt mun tilannetta parhaiten kuvastaisikin. Sen sijaan mä kerron ihan oikeilla sanoilla mitä se mun tilanteessa tarkottaa.


Kuten tosiaan alussa kerroin, on mulla päällä tää kauhee ylioppilaskoe - rumba. Tänää mulla oli vuorossa viimeisen pakollisen aineen koe, pitkä englanti. - täysin valmistautumatta.


Tästä päästäänkin hienolla aasinsillalla siihen miksi en oo käytännössä tehny kohta kuukauteen lähes mitään.  Oon yksinkertaisesti ollut äärettömän väsynyt. Ja mikä kummallisinta, en oikeastaan tiedä sille mitään yksiselitteistä syytä. Syön lopun elämääni lääkkeitä kilpirauhasen vajaatoimintaa, mut nyt ei oo tästä sairaudestakaan kyse. Tarkistutin kaikki arvot nääs. Yksi syy luonnollisestikin on se, etten oo saanu tammikuun puolen välin jälkeen oikeestaan yhtään unta. Tai jos oon saanu, se on ollut max pari tuntia ja sekin hyvin katkonaista. Se selittää jo paljon, muttei vielä kaikkea. Viimesen reilu 3vk oon ollut abien lukulomalla, mutta arvatkaapa mihin kaikki se aika meni? Yrittäessä löytää Nukku Mattia...No, yhtäkään kirjaa en rehellisyyden nimissä edes avannut koko homman aikana- ja sen kyllä tunsi tänää sitä englantia väkertäessä. Yhtäänhän ei ketuta, sillä mun valkolakki on ko. kokeesta kiinni..kaikki muut oon taistellut heti ekalla läpi, syksyllä jopa  lyhyen ranskan ylimääräisenä aineenani.Se on mulle paljon, sillä en oo moneen vuoteen oikeen osannut muodostaa edes mitä yksinkertaisinta lausetta tällä kielellä. Aika hyvä valaistuminen täyty siis silloin kokeessa tapahtua.


Entäs, kun kaiken tämän päälle lisätään vielä pieni sydän, joka kaikilla voimillaan rakastaa? Niinpä niin. Tästä syystä en tosin oo yhtää mieli nurin. Mä en koe elämässä minkään olevan niin tärkeetä, kuin rakastaa niitä ihmisiä joita ympärilleen on saanut.:) Kaikki tunnemyrskyt ovat kuitenki tällä hetkellä kääntyneet  tyynen tasaiseksi. Olen jo jonkin aikaa sitten tavannut erään todella ihanan ihmisen, joka saa
minulle hymyn huulille  - ajatuskin hänestä riittää venyttämään sen korviini asti. =)




Tiivistettynä se mitä halusin sanoa, on se että en oo luonnollisestikaan päässyt panostaa tähän blogiin vielä ollenkaan, mutta älkää huoliko rakkaat, näin ei kestä enää kauaa! Ensi viikon keskiviikkona teen viimeisen ylioppilaskokeeni (ylimääräinen aine, filosofia) ja sitten kaikki alkaa helpottaa...Veikkaanpa, että pääsen tuolloin tuosta uudesta nimestäni =)   Mulla on hirveä määrä ideoita postauksiin, joten olkaa vaan varuillanne! Tän hullun myllyn jälkeen on heti luvassa kosmetiikkaan ja muihin kivoihin juttuihin liittyviä postauksia!

Kuulemisiin ja kaunista viikonloppua,

Miss Tequila